Lyhyesti sanottuna terapia on kahden henkilön keskinäistä keskustelua erilaisista elämänongelmista, joita terapiaan tuleva tuo siihen ja terapeutti pyrkii olemaan avuksi niiden selvittelyssä. Ongelmat voivat olla esim. opiskelu- tai työpaikan ihmissuhteisiin, parisuhteeseen, työuupumukseen, taloudellisiin huoliin, yksinäisyyteen, masennukseen, ahdistukseen ja erilaisiin riippuvuusongelmiin liittyviä.
Se, mitä psykoterapiassa tapahtuu, riippuu tietysti monista tekijöistä, mm. kävijän iästä ja terapiaan hakeutumisen syistä. Esim. 10-13-vuotiaat puhuvat kyllä asioistaan, mutta usein ilmaisevat itseään myös muilla tavoin, esim. piirtämällä tai tuomalla mieleisiään tavaroita terapiaan ja kertomalla niistä, esittelemällä lempimusiikkiaan, jne. Terapiassa pyritään keskittymään kasvun ja kehityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin. Iänmukaista kasvua ja kehitystä voivat häiritä mm. pelkotilat, ahdistus, masennus, keskittymisongelmat, uniongelmat, oppimisvaikeudet, käytöshäiriöt ja monenlaiset ruumiilliset vaivat.
Nuoruusikäiselläkin psykoterapia vaihtelee muistuttaen nuorimmilla aluksi lastenpsykoterapiaa ja nuoruusiän edetessä lähestytäänkin jo aikuisten psykoterapiaa. Nuori käy läpi monenlaisia kasvukriisejä, jotka liittyvät lapsuuden siteistä irtaantumiseen niin mielikuvatasolla kuin konkreettisestikin, nuoruusikäisen ruumiin ja seksuaalisuuden haltuun ottamiseen sekä omaan tulevaisuudenkuvan muodostamiseen. Omanarvon- ja itsetunnon saavuttamiseksi nuori tarvitsee myös riittävää sosiaalisten taitojen muodostumista.
On tärkeää muistaa, että nuoruusiän kasvu on vuosia kestävä muutostapahtuma, jossa tilapäiset kriisit ja jumiutumat ovat mahdollisia ilman, että ne johtaisivat pysyvään psykopatologiaan.
Vanhemmat tai vanhempien ominaisuudessa olevat lähi-ihmiset ovat merkittävässä asemassa psykoterapiassa käyvän nuoren taustatukena ja usein heillä onkin omia ns ohjauskäyntejä joko samalla terapeutilla, jonka luona lapsi tai nuori käy tai eri terapeutilla. Lapsen terapiaa ei voi toteuttaa ilman vanhempien käyntejä. Käynneillä autetaan vanhempia ymmärtämään lapsen tai nuoren tilannetta sekä tukemaan vanhempia lapsen tai nuoren arkielämän haasteissa.
Keskeinen tekijä lasten ja nuorten terapiassa on kokemus ymmärretyksi tulemisesta, minkä kautta psyykkinen kasvu ja kehitys lähtevät uudelleen liikkeelle. Esim. joskus nuoren käytös voi olla ympäristön näkökulmasta täysin käsittämätöntä ja aiheuttaa suurta hämmennystä. Merkityksen ja mielen löytyminen tällaisissa tilanteissa on helpottava kokemus.
Kun terapiassa kävijä ja terapeutti kohtaavat aidosti ja vuorovaikutus heidän välillään toimii, voi syvälläkin ihmisen mielen piilossa oleva elämysmaailma piilotajuisine ja ruumiillisine kokemuksineen tulla esille ja sitä kautta ymmärrettäväksi. Tämä puolestaan vahvistaa terapiassa kävijän persoonallisuuden eheytymistä, koska kävijän kokemus itsestä, minäkokemus, myös vahvistuu.
Terapeutti ei pidättäydy käsittelemästä mitään terapiassa kävijän esille nostamia asioita, mutta ei ota kantaa niihin omien etujen tai intohimojen mukaan. Terapeutti on eräänlainen kanssakulkija terapiassa käyvän antamalla luvalla ja vain häntä varten. Luottamus syntyy kävijän oman kokemuksen kautta terapian edetessä.